Index
In English
Suomeksi
På Svenska
Näke Vieraskirja
Sähköpostini

Tässä ovat artikkelimme ja lähettäjät!



Totuus voitti amalgaamisodan

Taistelu amalgaamia vastaan on noin 25 vuotta vanha tari-na, mutta se kannattaa kertoa yhä uudestaan, jotta se ei pää-se unohtumaan. Amalgaamisota todistaa, että rohkeus, sin-nikkyys ja huoli lähimmäisestä voivat voittaa, vaikka niitä vastaan kävisivät voima ja kunnia. Se muistuttaa myös tie-dotusvälineiden vastuusta puolustaa oikeutta. 1980-luvul-la Vasabladet julkaisi aiheesta sekä toimitettua materiaalia että mielipidekirjoituksia ja antoi ongelmalle juuri sitä näky-vyyttä, mitä tarvitaan niin päätöksentekijöihin kuin niiden toimeenpanijoihinkin vaikuttamiseen.

Keskustelu lähti käyntiin,kun amalgaamin aiheuttamista vaivoista kärsineet uskalsivat astua esiin. Heidän joukkoonsa kuuluu Carina Bengs. Kun hän oli 25-vuotias, hänellä alkoi ilmetä vaihdevuosivaivoja. ”Asiantuntijoiden” mukaan hän oli myös psyykkisesti sairas, kuvitteli omiaan ja poti MS-tau-tia (multippeliskleroosi) ja epilepsiaa.

-    Minua neuvottiin menemään kotiin, ottamaan rauhoitta-via, odottamaan ja katsomaan. Nielin kaksi tablettia, joiden jälkeen olo oli kuin olisin kulauttanut kurkusta alas puolik-kaan Koskenkorvan.

Yksi ”juopuminen” riitti. Carina heitti lääkkeet pois ja päätti niiden sijaan pitää pintansa, kamppailla oman tervey-tensä puolesta ja - kun se oli kutakuinkin palannut - myös muiden puolesta. Sinnikkyytensä ansiosta hän on edelleen hengissä. Hän on jopa terve.

-    Kuulun onnekkaisiinhengissä selviytyjiin, ja luen velvol lisuudekseni kertoa kokemastani. Kenenkään ei pidä joutua kokemaan samaa, minkä läpi itse elin.

Carina koki ensimmäiset amalgaamimyrkytyksen oireet, kun oli 14. Hänelle oli juuri pantu lisää amalgaamipaikkoja suu-hun koulun hammaslääkärillä. Kun hän meni ulos välitunnil-la, hän tunsi jotain outoa tapahtuvan.

-    Tunnetta on vaikea kuvailla. Minulle on myöhemmin se-litetty, että elohopea tuhoaa hermosyitä ja reaktiota voi verra-ta lumen sulamiseen. Oman lisänsä antaa myös virtaus. Muis-tan oppimisen vaikeutuneen kumman tunteen jälkeen.

Kun Carina oli 17 ja tullut juuri äidiksi, hän sai niin vahvan reaktion, että sairaalan henkilökunta siirsi hänet kuolemaa odottavien osastolle. Reaktio selitettiin vakavaksi MS-taudin kohtaukseksi.

-    Makasin kirjaimellisesti kuoleman odotushuoneessa.

Carina selittää, että raskaana olevan naisen kehossa elohopea jakautuu myös lapseen. Niinpä hän itse voi paremmin aina raskaana ollessaan ja sai taas vahvan reaktion synnytyk-sen jälkeen.

Hän vajosi monien vuosien ajaksi oiretulvaan.

-    Se alkoi puutumisella, joka vaihtui huminaan korvissa ja pahaan huimaukseen. Olo oli huonoin öisin, kun keho rentou-tui.

Carina tunsi imeytyvänsä tunneliin. Ainoa keino pelastau-lua pelottavan uhkaavalta ajatukselta oli jännittää kehon kaik-ki lihakset äärimmilleen. Pelastus auttoi kuitenkin vain het-ken, ennen kuin oireet lisääntyivät ja pahenivat. Väsymys oli lainaannuttavaa.

Takaraivossa poltti ja pisteli monilla eri kohdilla, sydä-ineen sattui ja pulssi oli epävakaa.

liikä sekään riittänyt. Hiukset halkeilivat, murtuivat ja irto-sivat suurina tukkoina. Nielu oikkuili. Carinan oli vaikea löy-ttlii sanoja, ja hän poti muistimenetyksiä.

Se oli kuin aivot olisivat lukossa. Arvaapa, tuntuuko se hölmtfltä!

Kerran hän ulosti veriryöpyn, ja toisen kerran hän näki kaiken kahtena toisella silmällä. Lääkärin mukaan se oli mahdo-tonta.

Carina kävi 23 lääkärillä kuuden vuoden aikana ja haki apua kaikilta korva-, nenä-ja kurkkutautien erikoislääkäreistä silmälääkäreihin, sisätautilääkäreihin, neurologeihin ja ham-maslääkäreihin. Keskussairaalan päivystyspoliklinikalla hän oli vakiasiakas. Joskus häntä kuljetti puoliso, muutaman kerran mentiin ambulanssikyydillä. Sydänfilmit, aivokuvaukset ja selkäydinpunktio eivät selittäneet, mistä nuori nainen kär-si. Edes rektoskopia, eli suolistoa kuvaava kamera, ei löytä-nyt mitään poikkeavaa.

-    Mutta röntgenkuvissa aivoissani näkyi laikkuja. Olen yrittänyt saada uuden kuvan otatettua parantumiseni jälkeen, mutta pyyntöihini vastataan jyrkästi ei.

Lääkärit luovuttivat ja selittivät kaiken psyykkisenä tai luu-loteltuna sairautena. Carina Bengs tiesi itse, ettei ollut psyyk-kisesti sairas eikä kuvitellut oireitaan.

Vuonna 1982 kaksi viikkoa ensimmäisen tyttären synnyttämi-sen jälkeen Carina sairastui taas akuutisti.

-    Jalat muuttuivat kesken kävelyn spagetiksi. Muistan ryö-mineeni ja toivoneeni jonkun huomaavan minut ja ymmärtä-vän minun tarvitsevan apua.

Hän makasi kahdeksan vuorokautta sairaalan neurologisel-la osastolla. Pulssi oli noussut 140:een, ja pää tuntui siltä kuin voisi räjähtää. Aivokartoitus paljasti epänormaalin sähköhäi-riön, jota lääkärit eivät osanneet selittää.

-    Olen vasta nyt tullut ajatelleeksi jotain, mikä kertoo, kuinka huonosti silloin voin. Neurologisella makasi myös nainen, joka oli saanut aivoverenvuodon synnytyksen aikana. Olin huolissani naisen vauvan takia, mutta unohdin koko-naan, että minulla oli itsellänikin vastasyntynyt tytär.

Vaikka juuri Carina sairasti, hän joutui lohduttamaan mui-ta. Eräs nainen soitti ja sopersi nyyhkyttäen, ettei jaksa kestää hautajaisia.

-    En minä kuole! muistaa Carina sanoneensa.

Huhut paisuivat. Osa kylän asukkaista kohteli Carinaa

kuin kuolevaa, ja toiset olivat sitä mieltä, että kyse oli hermo-jen pettämisestä. Lääkäreiden arviot ylsivät valitteluista ”voi, voi, mitä sinulle voitaisiin tehdä” tuomioihin ”en osaa sanoa, milloin päädyt pyörätuoliin, mutta siihen sinä vielä varmas-ti joudut”.

Aamulla kaksi päivää sairaalasta palaamisen jälkeen Carina tunsi jälleen kerran vahvan imutunteen kesken unien.

-    Tunne oli niin vahva, että olin vähällä luovuttaa. Silmän-räpäyksen ajan ajattelin vain mennä mukaan, mutta tunnelin vastapään näkeminen antoi voimia kamppailla.

Vaikka hän taas jännitti kaikkia lihaksia, hän tunsi siirty-vänsä tunnelin pään ponnahduslaudalle. Hän taisteli henges-tään ja hy vin hitaasti onnistui pysäyttämään imun vaikutuk-sen. Hän siirtyi taaksepäin, kauemmas ponnahduslaudalta, takaisin tunneliin ja elämään.

-    Pään sisällä kumahti, ja heräsin. Toinen silmä näki kaiken mustavalkoisena, ja musta väri valtasi koko ajan suurem-man osan näkökentästä. Iltaan mennessä en nähnyt silmällä enää mitään.

Tuolloin otetun röntgenkuvan perusteella lääkärit sanoivat, että näköhermot olivat palaneet yhteen aivojen takana. Carina s;ii kortisonia ja hermolääkettä mukaan kotiin.

( n ina luki lehdestä sidekudoshieronnasta ja otti yhteyttä hie-lojuan. Hänen kovat, jännittyneet lihaksensa saivat nuhtelun |.i pehmenivät.

Juuri hieroja piti mahdollisena, että vaivani saattaisivat ullii hampaiden paikkojen aiheuttamia. Ajatus, että vaikutus

voisi levitä suusta sydämeen, mahaan ja suolistoon, sormiin ja varpaisiin, tuntui aluksi vieraalta.

Vähän myöhemmin Carina luki Vasabladetista jutun oraa-lisesta galvanismista. Epäilyt juurtuivat mieleen. Koska Carina kävi seuraavan raskautensa aikana useita kertoja ham-maslääkärillä, hän tiedusteli eräällä käynnillä, oliko olemassa laitteita ja menetelmiä, joilla voitaisiin mitata paikkojen jän-nitettä. Hän kustansi mittaukset itse. Jännite ylitti raja-arvon kaksitoistakertaisesti.

Hammaslääkäri sanoi suoraan, että tätä sairaampaa Cari-nasta ei voinut tulla, ja aloitti paikkojen vaihtamisen.

-    Hän kohteli minua hyvin, mutta valitettavasti voin käydä hänen vastaanotollaan vain jonkin aikaa, ja jouduin sitten te-kemisiin kunnan ylihammaslääkärin kanssa.

Carina Bengs oli ensimmäinen, joka meni kunnalliselle hammaslääkärille pyytämään amalgaamipaikkojen poistamis-ta.

-    Minua odotti kolme ihmistä, yksi heistä oli yliham-maslääkäri. Yhteen ääneen kolmikko huusi: ”Älä yritäkään väittää täällä, että olisi olemassa jotain sellaista kuin oraali-nen galvanismi! Se on henkimaailman juttuja!”

Carina muistutti kolmikolle, että myös laulaja Gunnar Wik-lund ja juoksija Christer Garpenborg olivat sairastuneet amal-gaamin takia.

-    Ylihammaslääkäri puhahti ilkkuvasti ja sanoi heidän vain väittäneen ni in saadakseen kuuluisuutta.

Ylihammaslääkäri antoi ymmärtää, ettei vaihtoehtoisia paikkamateriaaleja ollut olemassa.

-    Hakekaa Ruotsista, siellä niitä on! kiehahti Carina vas-taan.

-    Mokomia on ehkä Amerikoissa, niitä ei tänne hyväksytä!

Carina suuttui kunnolla ja sanoi uskoneensa jupakan loppu-

van siihen, kun hän oli ymmärtänyt, mitä poti.

-    Repikää sitten kaikki irti, niin päästään siitäkin vaivasta! sihahdin, mutta se ei käynyt päinsä.

Ylihammaslääkäri meni puhumaan jopa lehdistölle. Hänen mukaansa keskustelu oli yltynyt hysteriaksi ja vaivojen syy voi aivan hyvin olla huono suuhygienia tai virheellinen pu-renta. Hän jopa vakuutti, että potilaita, jotka uskoivat voivan-sa huonosti paikkojen amalgaamin takia, kohdellaan ystäväl-lisesti ja asiallisesti.

Carina sai kaikesta huolimatta paikkansa vaihdettua. Ty-ötä jatkui puolen vuotta, ja kaksi päivää viimeisen amalgaa-mipaikan poistamisen jälkeen Carina synnytti pirteän ja ter-veen tytön.

Kun paikat oli vaihdettu ja Carina parantunut, hän tieduste-li kunnan hammaslääkäriltä, miten pitäisi toimia, kun tulisi lasten vuoro saada paikkoja hampaisiinsa. Amalgaamia hän ei hyväksyisi omien lastensa suuhun.

-    Hammaslääkäri punastui ja änkytti, että siinä tapaukses-sa ainoa vaihtoehto oli käydä yksityisellä hammaslääkäri 1-lä. Kunnalliset olivat saaneet lääkintöhallitukselta käskyn käyttää pelkkää amalgaamia.

Carina matkasi kotiin, nosti puhelimen luurin ja soitti lääkintöhallitukseen.

-    Hammaslääkäri valehteli. Lääkintöhallitus ei ollut ja-kanut mitään tällaisia käskyjä.

Carina Bengs poti siis amalgaamimyrkytystä ja oraalista gal-vanismia. Kummatkin aiheutti hampaiden 17 amalgaamipaik-kaa. Hän kertoo myrkytyksen syyksi sen, että paikoista pääsi vereen elohopeaa, joka kulkeutui veren mukana koko kehoon. Oraalisella galvanismilla puolestaan tarkoitetaan hammas-paikkojen amalgaamin aiheuttamia sähkövirtauksia ja -häiri-öitä.

Selvitettyään tämän Carina sai kutsun neurologin tarkas-tuskäynnille, mutta hän ei mennyt. Hän sanoi selvittäneensä itse, mitä poti. Hoitaja sanoi, ettei asia hoidu pelkällä ajan pe-ruuttamisella, ja käski Carinan keskustella lääkärin kanssa.

-    Kun sanoin potevani oraalista galvanismia, lääkäri kysyi ensin, mitä se oli olevinaan. Sitten hän väitti minun olevan väärässä, koska minulla on MS-tauti. Ja sillä selvä.

Diagnoosia ei löytynyt todisteeksi, mutta lääkärin mu-kaan oireet riittivät todistamaan, mistä oikeasti oli kyse. Carina kysyykin nyt, kuinka monet MS-taudin diagnoosin saaneet voisivat parantua, jos amalgaamipaikat poistettaisiin suusta. MS-tauti kuuluu selvästi niihin tauteihin, joilla selitetään iso joukko epämääräisiä oireita muka pätevästi. Carina Bengs ei ole suinkaan ainoa, joka on saanut vastaavan diagnoosin.

Carina Bengs näkee itsessään niin koekaniinin kuin tutki-jankin. Hän on etsinyt palavan innokkaasti vastauksia kaik-keen siihen, mikä sairastamisen aikana oli niin selittämätöntä. Nyt hän tietää, että takaraivon pistelyn syy oli se, että kun-kin hammaspaikan jännite aiheutti oireita pään eri alueilla. Jännitteet selittävät myös aivojen valkoiset laikut. Amalgaa-mi puolestaan heikentää limakalvoja, ja se selittää muun mu-assa veriryöpyn.

Taistelutahtoaan ensin oman hengen pitimiksi ja sittemmin muiden puolesta Carina on kannustanut pitämällä yhteyttä muihin samoista oireista kärsiviin.

-    John Backlundilla on ollut suuri merkitys minulle. Luin Vasabladetista hänen kirjoittamansa jutun, jossa hän kuvai-li oireitaan. Tunnistin ne itsestäni ja sain voimaa tukahduttaa ajatuksen, että olin ehkä sittenkin luulosairas.

Carina tiesi, että ei ollut yksin, ja hänen kohdallaan kamp-pailussa oli kyse silkasta hengissä selviämisestä.

-    Kaikki eivät jaksa pitää puoliaan. Olen monet kerrat miettinyt, kuinka monet elohopeamyrkytystä potevat elävät elämäänsä lääkkeillä turrutettuina psykologisilla osastoilla.

Vailla vastausta on myös kysymys, kuinka monet ovat kuolleet.

Julkisuuteen alkoi nousta tutkimustuloksia, jotka vahvistivat kärsijöiden puheet. Carina Bengsin säästämät lehtileikkeet-niitä on iso nivaska - todistavat tutkimusraporttien olevan pe-räisin läntisestä naapurimaastamme. Ruotsi otti ratkaisevan harppauksen eteenpäin, kun sosiaalihallitus päätti, että amal-gaamista luovuttaisiin hiljalleen kokonaan. Suomessa keskus-telu kuohui ja kiehui,ja ”asiantuntijoiden” ja muiden skeptik-kojen äänensävyt olivat halveksivia, jopa karkeita.

Hiljalleen oli kuitenkin jopa lääkäreiden ja hammaslääkä-rciden taivuttava faktojen edessä. Skeptikkoja lienee edelleen olemassa, mutta kaiken kaikkiaan ”galvanistit” - kuten muu-tamat lääkärit ja väittelijät oireita saaneita kutsuivat - ovat voittaneet.

Carina Bengs pitää yhdessä Elisabeth Kjellmanin kanssa tietosivustoa internetissä. He loivat sivuston tukeakseen mui-ta amalgaamin uhreja ja levittääkseen tietoa.

Surullisin mielin Carina kuuntelee Gunnar Wiklundin lau-lua. Laulaja kertoi haastattelussa parantuneensa amalgaamin tuottamasta kurjuudesta, mutta pian sen jälkeen hän kuoli syöpään.



Muut linkit!